Poikkeuksellisesti punnitsin itseni tiistaina maanantain sijaan. Maanantai on armoton punnituspäivä. Silloin näkyvät kaikki viikonlopun paheet. Eilen vilkaisin itseäni peilistä ja totesin, ettei kannattaisi käydä puntarilla. Naama oli aivan turvoksissa. Ilmeisesti siitä sunnuntain grillauksesta (vaikka olikin broilerin fileetä, mutta suolaa taisi olla vähän liikaa). Ja osasyynä voi olla myös perjantaina nautitut alkoholit, lauantain ykäkrapula ja sen päälle vedetty makkaraperuna. En kuitenkaan pidä itseäni hirveän huonona ihmisenä vaikka nyt onkin kahtena viikonloppuna tullut kuppia kallistettua, olenhan ollut juomatta lähes 2,5 vuotta. Ensin raskaana ja sitten imettäessäni.

Eilen vaaka näytti siis lohduttomia lukemia 80,1 kiloa. Aamupäivän ramppasinkin sitten vessassa ja iltapäivällä paino olikin jo laskenut. Tänä aamuna painoa oli kilo vähemmän eli 79,1 kiloa. Olen erittäin tyytyväinen, pudotusta viime viikkoon 700 grammaa ja kokonaispudotusta 4,3 kiloa. Viime viikon liikunta ei olut niin hyvää kuin olisin toivonut. Sykemittarin lukemia en nyt tiedä, kello oli välillä lainassa miehellä. Hänen vajaan tunnin juoksulenkit, minuuttivedoin vähän sotkevat meikän lukemia:) Lisäksi unohdin vyön pari kertaa kotia.

Syömisistä. Nyt olen huomannut, että olen alkanut suhtautua ruokaan terveemmin. Eräänä päivänä kävin pitkän pyöräily/kauppa reissun pojan kanssa. Kahden tunnin jälkeen oli jo vähän hiuko. Tilanne, jossa olen normaalisti ostanut suklaapatukan ja vetänyt sen itsetyytyväisesti naamaan, onhan sitä sen verran jo kulunut. Nyt kysyin itseltäni, onko se nopeasti kaupan edessä naamaan vedetty patukka sen arvoinen. Ei siitä varsinaisesti kyllä ehdi nauttia. Poljin siis kotiin syömään terveellisesti. Ja siitä se vasta tulikin itsetyytyväinen olo:)

Tällä viikolla yritän tehdä pitkiä rasvaa polttavia lenkkejä. Jospa se paino menisi uudelle kilolukemalle ja alkaisi tuo viisi kiloa häämöttämään. Kyllä tuo neljäkin kiloa jo näkyy. Vyötärö on selvästi kaventunut.