Viime viikko meni sairastaessa. Eli kuntoilemisen ja muunlaisen raippailun osalta viikko oli pyöreä nolla. Vaikka kuumetta ei ollutkaan niin olo oli sen verran vetämätön, etä ei uskaltanut. Lisäksi kun kotona on pienen pojan kanssa, niin eivät ne päivät mene ihan vain sohvan nurkassa kuumaa hörppien ja potiessa. Yritin siis levätä mahdollisimman paljon, että tauti menisi ohi nopeasti ilman jälkitauteja. En tiedä, jos sitä tänään uskaltautuisi jo kevyelle kävelylenkille. Toisaalta tässä kipeänä olossa on se hyvä puoli, että ei ole jaksanut kaupan herkkuhyllyjen eteen raahatua. Eipä tule heräteostoksia tehtyjä. Mieshän tuo kaupasta tasan sen minkä käskee ostamaan. Ja jos sortuu herkkuihin ne ovat lähinnä pätkiksen luokkaa, ei kokonaista suklaalevyä kuten minulla.

Paljon en tältä viikolta odottanut, mutta aamulla puntarissa oli lukema 81.1 kg. Painoa siis tippunut viime viikosta 700 grammaa ja kaiken kaikkiaan kolmessa viikossa 2,3 kiloa. Tämä laihis ei ole alkanut ihan tehokkaasti kuin olisi pitänyt. Eli viime viikolla mies teki ylitöitä ja lenkkeilyt jäivät lähinnä vaunujen pukkailuksi ja tämä viikko podettiin flunssaa. Painoa on kuitenkin tippunut mukavasti, enemmän kuin odotin. Ja luultavasti kyseessä ei ole pelkkien nesteiden lähtö, sillä olen edelleen syönyt normaalisti.

Tulokset vahvistavat sen, mitä olen jo pitkään tiennyt. Arkiliikuntaa tulee päivittäin aika runsaasti ja pääosin ruokavalioni on kunnossa. Eli kevyehköjä broileri-riisi, paistijauheliha-pasta ruokia (meidän perheessä ei muuten jostain syystä syödä perunaa ollenkaan), ruisleipä-kevytlevite välipaloja. Nyt kun olen jättänyt herkut lähes kokonaan pois alkaa tulokset näkymään puntarissa. Tämä rohkaisee jatkamaan. Näin kolmen viikon jälkeen ei oikeastaan enää ole sellaista hirveää himoa karkkia kohtaan. Osaan jo ajatella, että ei ne nyt niin hyvän makuisia ole. Viikonloppuna ostin marjaviinerin, jonka söin kahtena päivänä. Ei sekään nyt niin ihanaa ollut, että sitä kaipaisi. Erityisen ylpeä olen lakritsijäätelöstä, jota olen onnistunut nauttimaan kerralla vain noin sentin viipaleen, ja vain noin kerran viikko. Ja se oikeasti riittää kahvin kanssa nautittuna.

Mies tukee ihanasti. Sillä tosin on geenit kohdillaan, se ei varmasti liho sitten millään. Toisaalta ei se taida syödäkään yhtä paljon ja USEIN niitä herkkuja, kuin mitä minulla on tullut nautittua. Ihme tapaus, on täysin tyytyväinen siihen pätkikseen, pariin palaan suklaata tai kolmen sipsiin. Ja kenelle ne loppu paketit sitten jäävät kummittelemaan:) Mutta mukavasti esim. grillausta varten ehdottelee kaupassa täyslihapihvejä ja kasviksia.

En tiedä onko havaintoni oikea, mutta minusta näyttää, että kauppojen kevyt valikoimat ovat selvästi kaventuneet muutaman vuoden takaisen huipun jälkeen. Etenkin makkaroiden rasvamäärät ovat nousseet huimasti. Niin ja lähi-valintataolssa meinasin vetää herneen aika syvälle nenäonteloon, kun katselin että ainoat mynnissä olevat peruna yms. salaatit olivat forssan täyssalaatteja, joissa rasvaa on 27-28 grammaa. Eikä tuo rasvamäärä minusta paranna makua yhtään. Yhtä hyvää on esim. pirkan perunasalaatti jossa muistaakseni on rasvaa 5-6 grammaa. Järkyttävää. Niin ja lempiaiheeseeni eli makkaroihin. Miksi kevytmakkaroita tehdään vain perusmakuna. Eikö olisi helpompaa tehdä paprikalla-chilillä yms. maustettu kevyt makkara, joka maistuisi jollekin? Nyt kaikki oikeasti hyvät a-luokan makkarat ovat yli 20 prosenttia rasvaa sisältäviä ja kevyttuotteet maistuvat pahville. Taitaa tänä kesänä grillaus keskittyä broileripihveihin. Ei sillä hyviä ne ovat.

Toivottavasti ensi viikolla pääsee takaisin lenkkeilemään. Jos saisi ensimmäiselle kuulle sellaisen reippaat 2,5 kiloa pudotusta, niin olisi hyvä jatkaa.